Mutta ei se loppujen lopuksi yhtään haittaa, pöytäpaikkahan ei maksanut mitään. Ja sitäpaitsi, siskolla kävi kauppa oikeen hyvin. Hänellä oli kasapäin niitä ihastuttavia siililapasia ja pörrösukkia. Ne ihmisiä kiinnosti, koska ovat erikoisia. Hauska oli seurata lasten ilmeitä, kun sovittelivat ja ihastelivat siililapasia. Silmät loistivat, kun sitten saivat sellaiset mukaansa. Tavalliset villasukat ei juurikaan ketään kiinnostanut (niitä nyt olikin joka toisessa pöydässä, ei myöskään kukaan edes kysynyt niistä essuista, kasa oli yhtä siististi viikattuna pöydällä alussa ja lähtiessä :)
Heidin koruja mulla oli myös mukana, ne teki kyllä kauppansa - hyvä, että oli sitten Heidille jotain tuotavaa.
Kivat kaksi päivää oli, aika kului nopsaan (sukkapari melkein valmistui, viitisen senttiä tein toista sitten kotona). Asiakkaita kävi runsaasti, mutta ei niitä ostohaluisia :)
Tässä meidän pöytä
Tässä siili- ja pörrösukkafarmi :)
Ja tässä mun puolikas pöytää
On se vaan kumma ettei kauppa sinulla käynyt, noin upeita sukkia:)
VastaaPoistaMeillä maalla on vissiin erityyppiset ostajat kun tätini tekee kangaskauppaan miesten ihan tavallisia sukkia niin ne loppuu aina!
Hilkka: Juu, katsos kun mikään ei saisi maksaa euroa enempää... Ja minähän en sentään niin ilmatteeks mitään myy, jotain rajaa sentään. Mun pitäis varmaan lähtee johonkin maalle noita kaupittelemaan, jos siellä ymmärretään käsityön päälle :)
VastaaPoistaHarvassa vielä jotka haluavat maksaa käsin tehdystä enemmän kuin sen euron. Jos haluaa antaa ilmaiseksi niin itse haluaa myös kohteen valita, näin olen sanonut kun hintaa on ihmetelty ;-) Hyvä kun jotain sentään meni ja paikka oli ilmainen, tietenkin hiukan harmittaa.
VastaaPoistatia: Eikä ollut edes kovat hinnat mulla. Tuohan olikin hyvä sanonta ihmettelijöille, harmi kun en tiennyt aiemmin. Nyt pistän korvan taakse vastaisuuden varalle.
VastaaPoista