Pikkuleipureille essut

 Tuli sukulaiselta pyyntö, että voisinko ommella pienelle miehelle essun,
pieni mies on puolitoistavuotias. Oitis lupasin.
Sitten vaan kankaita tutkimaan. Ei oikeen ollut mitään kivoja...
mutta sitten osui silmään joskus muinoin siskoni kanssa yhteistoimin 
kankaalle painamamme Minni ja Mikki.
Tehtiin silloin muinoin tyttäreni huoneeseen verhot ja joku ylimääräinen
pätkä oli kangasta tallella.
Vinonauhaakin löytyi kotoa, ei tarvinnut edes kauppaan lähteä tarvikkeita hakemaan.

Siitäpä hyvä essu pikkumiehelle, tuo Mikki.
Toisesta puolesta, Minni, tein sitten oman tyttären pikkuleipurille myös oman essun.
Meillä hänelle on essu, mutta tämän saa viedä kotiin, laitan joulupukin pussiin.
Minni ei ihan osunut keskelle, mutta eihän tuo mitään haittaa.