Vihdoin viimein! Lähdettiin aamulla puoli seitsemän maissa mattopyykille. Pesupaikalla ei ollut ristin sielua, saatiin rauhassa vallata isot altaat isoille matoille. Jossain vaiheessa tuli fillarilla joku täti ja teki jonkun pikapesun parille-kolmelle pikkumatolle.
Olis siinä mennyt samaan vauhtiin isompikin määrä mattoja, mutta eihän niitä tolkuttomasti kuivumaan mihinkään mahdu ja mehän ei jätetä mattoja pesupaikalle kuivumaan. Just kun oltiin lähdössä pois, tuli joku täti kottikärryjen kanssa hakemaan kuivumaan jättämiään mattoja ja sanoi heti, että joku on näköjään vienyt hänen ison hienon, äitinsä kutoman maton..... Kyllä varmaan harmittaa, tunnearvoakin vielä kun on äidin kutoma. Mutta, mutta, mitä tästä opimme? Ei kannata jättää mattojaan mihinkään pitkäkyntisten saataville.
Meidän matoista osa tässä ottaa aurinkoa ja ovat varmaan jo illalla kuivia :)
Yhtenä päivänä päätin taas ottaa ompelukoneen pitkästä aikaa esille. Oli vähän rästissä olleita töitä - mm. tyttären verhot ja yhdet sohvatyynynpäälliset. Ja sitten tuli vielä yllättäen yhden pikkupeiton toisen puolen ompelu. Otin koneen kuistille, siinä on niin valoisaa - mutta oli siinä kyllä myöskin ihan mahdottoman kuuma. Hiki vaan virtasi pitkin selkää - mutta minä vaan ompelin :)
Oi miten olet ollutkin ahkera, nyt vaan sitten haistelet tuoreita mattoja:) Harmittaa ihan tädinkin puolesta, meillähän ei saakaan jättää mattoja kuivumaan koska ne ovat sitten toisten tiellä.
VastaaPoistaAikas hyvännäköinen ompelukone sinulla kans:))