Meillä on siili :)

Hih, meillä hauskat siilijutut eilen. Heidi löysi kukkapenkissä nukkuvan siilin. Luuli ensin, että se on kuollut. Minä menin sitten tarkistamaan ja sehän hengitti eikä ollut yhtään kuollut. Ihan oli pallona, ei tiennyt kumpi pää on kumpi. Vein sille siihen viereen sitten kipollisen raejuustoa. Noin kymmenen minuuttia olin poissa ja sitten kävin katsomassa. Ei ollut siiliä, ei raejuustoa. Myöhemmin kävin vasta hakemassa tyhjän kipon pois ja huomasin, että siili oli taas kuorsaamassa meidän kuistin alla. Ei missään piilossa, vaan siellä vaan ihan näkösällä. Myöhemmin illalla tarina vielä jatkui. Mieheni oli ollut jonkin aikaa ulkona autotallin ovi auki. Sitten hän otti kirveen ja meni puita hakkaamaan ja laittoi oven kiinni. Sitten kun lopetti ja vei kirvestä takaisin, niin mitä ihmettä; siili oli autotallissa…. :)

No, perheen naiset sitten kutsuttiin ”hätiin” kameroineen, hanskoineen. Mentiin Heidin kanssa ihmettelemään. Mieheni yritti siiliä vähän töniä, että lähtisi itekseen pois sieltä autotallista. Eipä se mihinkään mennyt, tuhahteli vaan ja yritti mennä peremmälle. Harjalla sitä piti estellä. Kun se ei mihinkään lähtenyt, niin minä sitten menin rukkasineni ja otin sen ja kuljetin ”väljemmille vesille”, eli lähelle semmoista siilille rakennettua taloa. Sinne se livahti vauhdilla kuusiaidan alle. Vein vielä talon nurkalle raejuustoa, josko siili vaikka sitten muuttaisi sinne taloon. Aamulla kävin vilkaisemassa onko raejuusto kelvannut - kyllä oli, tyhjä kippo vain nurin niskoin siellä.

Muutama vuosi sitten siellä asui yksi siili, mutta pariin vuoteen ei meillä ole näkynyt yhtään siiliä.
Heidi sai otettua muutaman kuvan kun siili oli sykkyrällä käsissäni. Heidin luvalla esittelen piikkipallon kuvat tässä.